Esittäisin muutaman vähän eriävänkin näkemyksen uusimmassa RM:ssä olleeseen
artikkeliin.
1. Ei kuulu radioasioihin, mutta putkivahvistimia käyttävät kitaristit
(hyvin laaja skaala eri genreistä rokista iskelmään, varmaan 80% kaikista
tunnettujen muusikkojen vahvistimista ovat tänä päivänä putkilaitteita
joissa voi olla toki transistoroituja osia tai hyvin moderneja
mallinnusasteita) johtuen nimenomaan siitä, että soundikokonaisuus
muodostuu vahvistimesta ja soittimesta.
Putkivahvistin nimenomaan myös vääristääkin ääntä mikä on tarkoituskin ja
särön luonne - mikä on oleellinen osa soundia - on erilainen kuin
puolijohdelaitteessa. Käytetään myös usein edelleen putkitasasuuntaajaa
(tai sen korvaavaa vastuskytkentää) vahvistimen anodijännitteessä koska
sekin vaikuttaa ääneen kun jännite notkahtaa eri tavoin kuin tekisi
puolijohdetasasuuntaaja.
2. Muotokerroin on paljas luku esim. 1.5 ja muotosuhde on suhdeluku esim.
1:1.5 - perinjuurin vanhanaikaisena käytän aina tuota muotosuhdetta
vaikkakin muotokerroin ajaa saman asian ja on lyhyempi kirjoittaa.
Perinteisessä vastaanottimessa pitää muistaa, että koko ketju vaikuttaa
myös selektiivisyyteen vaikka käytettäisiin todella hyviä esim 1 : 1.2
suotimia niin harvemmin se on koko radion muotosuhde. Sama pitää huomioida
koko laiteketjussa. Eli voidaan minkä tahansa vastaanotintyypin hyvä
selektiivisyys pilata huonolla etuvahvistimella jonka aiheuttamia
sekoitustuloksia ei mikään radio voi korjata.
3. On erittäin hyvä mitata dynamiikkaa myös kapeammalla taajuusvällillä
kuin 20 kHz. Eli tuo 5 kHz on hyvä. Sitten kun radioita verrataan pitää
myös saada kaikista nuo vertailukelpoiset arvot. Olen kokeellisesti tehnyt
joitain vuosia sitten testejä myös useilla voimakkailla signaaleilla (4-6
eri taajuuksilla lähialueella) koska se vastaa paremmin todellista
kuuntelutilannetta vaikka saadaan toki täysin riittävät tulokset vertailua
varten kahdellakin.
Dynaamisen alueen arvot ovat artikkelissa ok. , mutta IP3:n arvoja en
oikein käsitä. Olen tähän asti pitänyt itsestään selvänä kunnon radion IP3
arvojen olevan 0 dBm:n positiivisella puolella. Tähän ei useimmissa
vastaanottimissa vaikuta dramaattisesti edes mittaussignaalien taajuusero (
20 tai 5 kHz). Joissain ei lainkaan ja useimmiten kuintenkin vain 2 - 6 dBm.
Tästä näkee joitain amatöörilaitteiden arvoja:
http://www.elecraft.com/K2_perf.htm
4. Vastaanottimen stabiilisuus. Tässä valmistajat syyllistyvät hyvin usein
antamaan kovin vajavaisia tietoja kuten pelkkä taajuuden ryömintä
hertseissä. Missä ajassa? Millä lämpötila-alueella? Jne voi kysyä...
Yleisesti voi sanoa, että sinä aikana kun liikennevastaanottimia on
valmistettu eli reilut 80 vuotta ei olla päästy yksinkertaiseen standardiin
eri arvoista ja vaikka aika lähellä joskus ollaankin niin mittaamatta ei
valmistajilta saa kaikilta osin vertailukelpoista listaa ominaisuuksista.
73,s IJL
___________________________________________________________________________________
Tilaa WRTH 2011 nyt:
http://www.hard-core-dx.com/redirect2.php?id=wrth2011
-----------------------------------------------------------------
DX mailing list
DX@hard-core-dx.com
http://montreal.kotalampi.com/mailman/listinfo/dx
_______________________________________________
THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed
and/or modified under the conditions set down in the Design Science License
published by Michael Stutz at http://www.gnu.org/licenses/dsl.html
