[DX] Radiovastaanottimen tekniset arvot
Esittäisin muutaman vähän eriävänkin näkemyksen uusimmassa RM:ssä olleeseen artikkeliin. 1. Ei kuulu radioasioihin, mutta putkivahvistimia käyttävät kitaristit (hyvin laaja skaala eri genreistä rokista iskelmään, varmaan 80% kaikista tunnettujen muusikkojen vahvistimista ovat tänä päivänä putkilaitteita joissa voi olla toki transistoroituja osia tai hyvin moderneja mallinnusasteita) johtuen nimenomaan siitä, että soundikokonaisuus muodostuu vahvistimesta ja soittimesta. Putkivahvistin nimenomaan myös vääristääkin ääntä mikä on tarkoituskin ja särön luonne - mikä on oleellinen osa soundia - on erilainen kuin puolijohdelaitteessa. Käytetään myös usein edelleen putkitasasuuntaajaa (tai sen korvaavaa vastuskytkentää) vahvistimen anodijännitteessä koska sekin vaikuttaa ääneen kun jännite notkahtaa eri tavoin kuin tekisi puolijohdetasasuuntaaja. 2. Muotokerroin on paljas luku esim. 1.5 ja muotosuhde on suhdeluku esim. 1:1.5 - perinjuurin vanhanaikaisena käytän aina tuota muotosuhdetta vaikkakin muotokerroin ajaa saman asian ja on lyhyempi kirjoittaa. Perinteisessä vastaanottimessa pitää muistaa, että koko ketju vaikuttaa myös selektiivisyyteen vaikka käytettäisiin todella hyviä esim 1 : 1.2 suotimia niin harvemmin se on koko radion muotosuhde. Sama pitää huomioida koko laiteketjussa. Eli voidaan minkä tahansa vastaanotintyypin hyvä selektiivisyys pilata huonolla etuvahvistimella jonka aiheuttamia sekoitustuloksia ei mikään radio voi korjata. 3. On erittäin hyvä mitata dynamiikkaa myös kapeammalla taajuusvällillä kuin 20 kHz. Eli tuo 5 kHz on hyvä. Sitten kun radioita verrataan pitää myös saada kaikista nuo vertailukelpoiset arvot. Olen kokeellisesti tehnyt joitain vuosia sitten testejä myös useilla voimakkailla signaaleilla (4-6 eri taajuuksilla lähialueella) koska se vastaa paremmin todellista kuuntelutilannetta vaikka saadaan toki täysin riittävät tulokset vertailua varten kahdellakin. Dynaamisen alueen arvot ovat artikkelissa ok. , mutta IP3:n arvoja en oikein käsitä. Olen tähän asti pitänyt itsestään selvänä kunnon radion IP3 arvojen olevan 0 dBm:n positiivisella puolella. Tähän ei useimmissa vastaanottimissa vaikuta dramaattisesti edes mittaussignaalien taajuusero ( 20 tai 5 kHz). Joissain ei lainkaan ja useimmiten kuintenkin vain 2 - 6 dBm. Tästä näkee joitain amatöörilaitteiden arvoja: http://www.elecraft.com/K2_perf.htm 4. Vastaanottimen stabiilisuus. Tässä valmistajat syyllistyvät hyvin usein antamaan kovin vajavaisia tietoja kuten pelkkä taajuuden ryömintä hertseissä. Missä ajassa? Millä lämpötila-alueella? Jne voi kysyä... Yleisesti voi sanoa, että sinä aikana kun liikennevastaanottimia on valmistettu eli reilut 80 vuotta ei olla päästy yksinkertaiseen standardiin eri arvoista ja vaikka aika lähellä joskus ollaankin niin mittaamatta ei valmistajilta saa kaikilta osin vertailukelpoista listaa ominaisuuksista. 73,s IJL ___ Tilaa WRTH 2011 nyt: http://www.hard-core-dx.com/redirect2.php?id=wrth2011 - DX mailing list DX@hard-core-dx.com http://montreal.kotalampi.com/mailman/listinfo/dx ___ THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed and/or modified under the conditions set down in the Design Science License published by Michael Stutz at http://www.gnu.org/licenses/dsl.html
Re: [DX] Radiovastaanottimen tekniset arvot
Tässä vähän asiaa tuosta Ilpon 3.-kohdasta. On huomattava erottaa Input Intercept Point (IIP3) ja Output Intercept Point (OIP3)! Kun tätä IP3-arvoa mitataan suuremmalla taajuuserolla, esim. 20 kHz, mittaustuloksiin tulee pääsääntöisesti vain 1.-sekoittajan arvoja. Koska ns. roofing-filter on esim. Icomin vanhemmissa laitteissa jotain 15 kHz/-6 dB luokkaa, pienellä taajuuserolla (esim. 5 kHz) tulevat mukaan myös muiden sekoittajien tulokset. Jos taajuusero on 3 kHz, menee kumpikin mittasignaali esim. R75:llä kolmannelle sekoittajalle saakka (AM-mode). Ja 3.-sekoittaja MC1496D ei todella ole signaalinkestoltaan mitään huippuluokkaa. Koska SDR-vastaanottimien perussysteemi on erilainen, IP3-arvo ei välttämättä ole täysin vertailukelpoinen analogisten vastaanottimien arvojen kanssa. SDR-vastaanottimen signaalinkesto ei siis aina ole niin hyvä kuin pelkkä IP3-arvo antaisi ymmärtää. Esim. Perseus alkaa leikkaamaan signaalia (clippaamaan) suhteellisen helposti - jota analoginen laite ei tee - vaikka sen IP3-arvo on kyllä kohtuullinen. NetSDR kestää huomattavasti enemmän signaalia - ero tässä todennäköisesti 14 bittisyys (Perseus) vs. 16-bittisyys (NetSDR). SDR-laitteen kohina on myös erilaista ja laajakaistaisempaa/häiritsevämpää ... ja kapeat suotimet soivat (ringing) todella pahasti. Mutta tässäkin kehitys menee eteenpäin ... 73 de SDXL1398/OH5MD, Ilkka M. -Alkuperäinen viesti- Lähettäjä: dx-boun...@hard-core-dx.com [mailto:dx-boun...@hard-core-dx.com] Puolesta Ilpo J Leppänen Lähetetty: 26. marraskuuta 2012 17:36 Vastaanottaja: Suomalaisten DX-lista Aihe: [DX] Radiovastaanottimen tekniset arvot Esittäisin muutaman vähän eriävänkin näkemyksen uusimmassa RM:ssä olleeseen artikkeliin. 1. Ei kuulu radioasioihin, mutta putkivahvistimia käyttävät kitaristit (hyvin laaja skaala eri genreistä rokista iskelmään, varmaan 80% kaikista tunnettujen muusikkojen vahvistimista ovat tänä päivänä putkilaitteita joissa voi olla toki transistoroituja osia tai hyvin moderneja mallinnusasteita) johtuen nimenomaan siitä, että soundikokonaisuus muodostuu vahvistimesta ja soittimesta. Putkivahvistin nimenomaan myös vääristääkin ääntä mikä on tarkoituskin ja särön luonne - mikä on oleellinen osa soundia - on erilainen kuin puolijohdelaitteessa. Käytetään myös usein edelleen putkitasasuuntaajaa (tai sen korvaavaa vastuskytkentää) vahvistimen anodijännitteessä koska sekin vaikuttaa ääneen kun jännite notkahtaa eri tavoin kuin tekisi puolijohdetasasuuntaaja. 2. Muotokerroin on paljas luku esim. 1.5 ja muotosuhde on suhdeluku esim. 1:1.5 - perinjuurin vanhanaikaisena käytän aina tuota muotosuhdetta vaikkakin muotokerroin ajaa saman asian ja on lyhyempi kirjoittaa. Perinteisessä vastaanottimessa pitää muistaa, että koko ketju vaikuttaa myös selektiivisyyteen vaikka käytettäisiin todella hyviä esim 1 : 1.2 suotimia niin harvemmin se on koko radion muotosuhde. Sama pitää huomioida koko laiteketjussa. Eli voidaan minkä tahansa vastaanotintyypin hyvä selektiivisyys pilata huonolla etuvahvistimella jonka aiheuttamia sekoitustuloksia ei mikään radio voi korjata. 3. On erittäin hyvä mitata dynamiikkaa myös kapeammalla taajuusvällillä kuin 20 kHz. Eli tuo 5 kHz on hyvä. Sitten kun radioita verrataan pitää myös saada kaikista nuo vertailukelpoiset arvot. Olen kokeellisesti tehnyt joitain vuosia sitten testejä myös useilla voimakkailla signaaleilla (4-6 eri taajuuksilla lähialueella) koska se vastaa paremmin todellista kuuntelutilannetta vaikka saadaan toki täysin riittävät tulokset vertailua varten kahdellakin. Dynaamisen alueen arvot ovat artikkelissa ok. , mutta IP3:n arvoja en oikein käsitä. Olen tähän asti pitänyt itsestään selvänä kunnon radion IP3 arvojen olevan 0 dBm:n positiivisella puolella. Tähän ei useimmissa vastaanottimissa vaikuta dramaattisesti edes mittaussignaalien taajuusero ( 20 tai 5 kHz). Joissain ei lainkaan ja useimmiten kuintenkin vain 2 - 6 dBm. Tästä näkee joitain amatöörilaitteiden arvoja: http://www.elecraft.com/K2_perf.htm 4. Vastaanottimen stabiilisuus. Tässä valmistajat syyllistyvät hyvin usein antamaan kovin vajavaisia tietoja kuten pelkkä taajuuden ryömintä hertseissä. Missä ajassa? Millä lämpötila-alueella? Jne voi kysyä... Yleisesti voi sanoa, että sinä aikana kun liikennevastaanottimia on valmistettu eli reilut 80 vuotta ei olla päästy yksinkertaiseen standardiin eri arvoista ja vaikka aika lähellä joskus ollaankin niin mittaamatta ei valmistajilta saa kaikilta osin vertailukelpoista listaa ominaisuuksista. 73,s IJL ___ Tilaa WRTH 2011 nyt: http://www.hard-core-dx.com/redirect2.php?id=wrth2011 - DX mailing list DX@hard-core-dx.com http://montreal.kotalampi.com/mailman/listinfo/dx ___ THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed and/or modified under the conditions set down
Re: [DX] Radiovastaanottimen tekniset arvot
Ilkka on täysin oikeassa tuossa eri sekottajien vaikutuksessa annettuun IP3 arvoon. Tämä tekee tietysti omalla tavallaan vaikeaksi vertailun perinteisissä vastaanottimissa koska ensinnäkin kuten Ilkka mainitsi vaikuttaa roofing filtterin leveys. Monissa perinteisissä Yleiskäyttöön tehdyissä vastaanottimissa on roofing filtteri turhan leveä. Se johtuu mm. siitä, että vastaanottimella on haluttu mahdollistaa hyvin leveä AM tai Narrow-FM kuuntelu. Jälkikäteenhän on nähäihin varsinkin amatööripuolella vaihdettu kapeampia usein kolmansien osapuolien toimittamia roofing-filttereitä. Lisäksi toiset valmistajat todella panostavat tämän roofing-filtterin laatuun erityisesti, toiset taas eivät. Toisekseen arvoon (ja siihen mitä sitten vaikuttavat ekan sekottajan jälkeiset asteet) vaikuttaa AGC: toteutus. Siinä voi olla erilaisia tapoja ja sopivasti toimiessaan se voi lievittää huonommalla signaalinkestolla toteutettujen myöhempien sekoitus - ja vahvistinasteiden vaikutusta suorituskykyyn. Tässä on selkeästi eri vastaanottimissa eroja toteutuksissa. Monissa ns. kovan luokan laitteissa on aikoinaan käytetty kaikissa sekottajissa ja niiden välisissä vahvistusasteissa kytkentöjä joiden signaalikesto on korkeata luokkaa. Sitten taas suurimmassa osassa muita vastaanottimia on vain tuo ensimmäinen sekottaja, mahdollisesti sitä edeltävä RF-vahvistin (sekään ei aina varsinkin jos on poiskytkettävä) ja vahvistinaste ekalle filtterille tehty suurta signaalia sietäväksi ja kaikki muut joihin sitten AGC vaikuttaa on tehty heikommin. SDR-vastaanottimien ja perinteisten vertailu ei tosiaan ole aivan yksiselitteistä. Pitäisi joskus ottaa aikaa vähän enemmän ja perehtyä aiheeseen mittalaitteiden kera ja tutkia mitä siitä saa irti. 73,s IJL At 21:56 26.11.2012, you wrote: Tässä vähän asiaa tuosta Ilpon 3.-kohdasta. On huomattava erottaa Input Intercept Point (IIP3) ja Output Intercept Point (OIP3)! Kun tätä IP3-arvoa mitataan suuremmalla taajuuserolla, esim. 20 kHz, mittaustuloksiin tulee pääsääntöisesti vain 1.-sekoittajan arvoja. Koska ns. roofing-filter on esim. Icomin vanhemmissa laitteissa jotain 15 kHz/-6 dB luokkaa, pienellä taajuuserolla (esim. 5 kHz) tulevat mukaan myös muiden sekoittajien tulokset. Jos taajuusero on 3 kHz, menee kumpikin mittasignaali esim. R75:llä kolmannelle sekoittajalle saakka (AM-mode). Ja 3.-sekoittaja MC1496D ei todella ole signaalinkestoltaan mitään huippuluokkaa. Koska SDR-vastaanottimien perussysteemi on erilainen, IP3-arvo ei välttämättä ole täysin vertailukelpoinen analogisten vastaanottimien arvojen kanssa. SDR-vastaanottimen signaalinkesto ei siis aina ole niin hyvä kuin pelkkä IP3-arvo antaisi ymmärtää. Esim. Perseus alkaa leikkaamaan signaalia (clippaamaan) suhteellisen helposti - jota analoginen laite ei tee - vaikka sen IP3-arvo on kyllä kohtuullinen. NetSDR kestää huomattavasti enemmän signaalia - ero tässä todennäköisesti 14 bittisyys (Perseus) vs. 16-bittisyys (NetSDR). SDR-laitteen kohina on myös erilaista ja laajakaistaisempaa/häiritsevämpää ... ja kapeat suotimet soivat (ringing) todella pahasti. Mutta tässäkin kehitys menee eteenpäin ... 73 de SDXL1398/OH5MD, Ilkka M. -Alkuperäinen viesti- Lähettäjä: dx-boun...@hard-core-dx.com [mailto:dx-boun...@hard-core-dx.com] Puolesta Ilpo J Leppänen Lähetetty: 26. marraskuuta 2012 17:36 Vastaanottaja: Suomalaisten DX-lista Aihe: [DX] Radiovastaanottimen tekniset arvot Esittäisin muutaman vähän eriävänkin näkemyksen uusimmassa RM:ssä olleeseen artikkeliin. 1. Ei kuulu radioasioihin, mutta putkivahvistimia käyttävät kitaristit (hyvin laaja skaala eri genreistä rokista iskelmään, varmaan 80% kaikista tunnettujen muusikkojen vahvistimista ovat tänä päivänä putkilaitteita joissa voi olla toki transistoroituja osia tai hyvin moderneja mallinnusasteita) johtuen nimenomaan siitä, että soundikokonaisuus muodostuu vahvistimesta ja soittimesta. Putkivahvistin nimenomaan myös vääristääkin ääntä mikä on tarkoituskin ja särön luonne - mikä on oleellinen osa soundia - on erilainen kuin puolijohdelaitteessa. Käytetään myös usein edelleen putkitasasuuntaajaa (tai sen korvaavaa vastuskytkentää) vahvistimen anodijännitteessä koska sekin vaikuttaa ääneen kun jännite notkahtaa eri tavoin kuin tekisi puolijohdetasasuuntaaja. 2. Muotokerroin on paljas luku esim. 1.5 ja muotosuhde on suhdeluku esim. 1:1.5 - perinjuurin vanhanaikaisena käytän aina tuota muotosuhdetta vaikkakin muotokerroin ajaa saman asian ja on lyhyempi kirjoittaa. Perinteisessä vastaanottimessa pitää muistaa, että koko ketju vaikuttaa myös selektiivisyyteen vaikka käytettäisiin todella hyviä esim 1 : 1.2 suotimia niin harvemmin se on koko radion muotosuhde. Sama pitää huomioida koko laiteketjussa. Eli voidaan minkä tahansa vastaanotintyypin hyvä selektiivisyys pilata huonolla etuvahvistimella jonka aiheuttamia sekoitustuloksia ei mikään radio voi korjata. 3. On erittäin hyvä mitata dynamiikkaa myös kapeammalla taajuusvällillä kuin 20 kHz. Eli tuo 5
